Media ennen ja nyt

Media, viestintävälineet, joukkoviestin, joukkoviestintävälineet – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Media on läsnä arjessamme päivittäin, halusimme tai emme. Vielä parikymmentä vuotta sitten ihminen oli mediassa yleensä se passiivinen vastaanottaja, lukien lehtiä, kuunnellen radiota tai katsellen televisiota. Mutta 2000-luvulle tultua ihmisestä on tullut mediassa yhä enenevissä määrin aktiivinen toimija, joka kyseenalaistaa lukemaansa ja kuulemaansa näkyvästi, on itse mukana tuottamassa sisältöä mediaan ja keskustelemassa siitä muiden kanssa.

Nykypäivänä käsitämme median lähinnä internetin kautta tulevina uutisina, Facebookissa näkyvinä päivityksinä, Yotube-videoina tai verkkolehtien nettisivuina. Ennen se saattoi olla julkaisu kirkon ilmoitustaululla tai kaupan ulkoseinässä, tai torikokouksessa vaihdetut viestit. Median maailma on muuttunut vuosien mittaan paljon ja maailmaa muuttava muutos siinä on tapahtunut viimeisten 10-15 vuoden aikana, internetin jyrätessä pikkuhiljaa yli niiden niin sanottujen perinteisten medioiden, kuten sanomalehtien ja television, ylitse.

Näyttääkin siltä, että meistä jokaisesta on pikkuhiljaa, kiitos teknologian, tullut median aktiivinen kehittäjä ja työstäjä. Mitä media sitten on ja mistä se on saanut alkunsa?

Mitä on media?

Lyhyesti, medialla tarkoitetaan yleensä joko viestin välittämistä jossain muodossa tai viestinvälityskanavia. Medioita ovat siis esimerkiksi sanomalehti, radio, televisio, Twitter tai Facebook. Sanana media tulee latinan sanasta medium, joka tarkoittaa välissä: media on siis kirjaimellisesti ihmisten välissä oleva kanava, tieto jota ei välitetä suorassa vuorovaikutuksessa ihmisten kesken vaan välillisesti, jotain kanavaa hyödyntäen.

Medialla voidaan siis viitata joko yleisesti viestintään, viestinnän välineisiin tai jopa julkisuuteen, ja sanan senkertainen todellinen merkitys selviääkin tarkimmin vain asiayhteydessä sitä tutkimalla. Jonkinasteinen vuorovaikutus on aina olennainen osa mediaa. Joku kirjoittaa tai kertoo asiansa ja toinen sen sitten lukee, kuulee, katselee ja prosessoi omassa mielessään.

Nykyään suhteemme mediaan on vahva eikä siltä oikeastaan voi edes välttyä, ja tämä saa meidät helposti ajattelemaan, että tämä olisi aikamme, modernin maailman ilmiö. Monet nykymuodot sitä toki ovatkin, kuten sosiaalinen media, mutta kaikenlainen tiedonvälitys ja ennen kaikkea halu tietää ja välittää tietoa ovat aina kuuluneet osana ihmisten kulttuuriin.

Media ennen

Median kehityskulku Suomessa alkoi jo 1770-luvulla, kun ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä alettiin julkaista. Sanomalehtien varassa tieto sitten lepäsikin kauan, sillä vasta 1920-luvulla alkoivat ensimmäiset radiolähetykset maassamme. Tämä oli vielä silloin harvojen herkkua, kunnes radiot pikkuhiljaa yleistyivät ja joka kodissa päästiin kuulemaan maailman tapahtumia, seikka, joka oli täysin uusi ja tiedon leviämisen kannalta hyvin olennainen.

Edelleen yleisimmät mediat olivat kuitenkin ilmoitustaulut, kirkkojen kuulutukset ja torikokoukset. Niissä vaihdettiin tietoa milloin enemmän milloin vähemmän ajantasaisesti, mutta vaihdettiin kuitenkin. Eikä enempää osattu edes odottaa, sillä sitä ei ollut tarjolla. Jos maailman toisella laidalla tapahtui jotain suurta, saattoi tieto parhaassa tapauksessa olla viikkojen kuluttua kylillä – tai sitten se jäi saapumatta. Oman lähipiirin ja oman kylän elämä oli luonnollisesti se tärkein asia, muun maan jutut eivät vielä niin kiinnostaneet. Mutta uutisointi parani, lehtien ja radioiden levikki kasvoi, ja näiden myötä myös maailma alkoi pienentyä. Ja kun tähän totuttiin, alettiin kaivata lisää.

Enää eivät riittäneet pelkät uutiset maailman tapahtumista vaan hyvin pian media alkoi levittää myös muuta, ei niin tärkeäksi ehkä koettavaa tietoa. Suomessakin alettiin olla perillä ranskalaisnaisten muodista, Amerikan ihmeistä, ylipäänsä elämästä kaukana omasta kotoa. Media oli tullut jäädäkseen mutta ei pysyvänä muotona, vaan alati muuttuvana, kasvavana ja läsnä olevana vaikuttajana.

Media nyt

Nykypäivänä median lista on loputon. Medialla voidaan tarkoittaa niin perinteistä mediaa, kuten sanomalehtiä, aikakauslehtiä, ilmaisjakelulehtiä, radiota tai televisiota, kuin myös niin sanottua uutta mediaa, eli internetiä ja sen lukuisia eri kanavia, sosiaalista mediaa sen eri muodoissa kuin vaikkapa digitaalista pelaamistakin.

Median kenttä on laajentunut ja laajenee jatkuvasti, teknologian kehittäessä yhä uusia työkaluja median luomiseen ja seuraamiseen. Nykypäivänä media on verkostoitunutta, monikanavaista ja ennen kaikkea globaalia. Nykypäivän mediasta puhutaankin yleensä sosiaalisena mediana, sillä sosiaalisuus, jakaminen ja osallistuminen sekä osallistaminen ovat kaikki erittäin olennainen osa sitä.

Nykyään media tuntuu olevan läsnä jokaisessa hetkessämme, jokaisena päivänä ja jokaisena vuorokauden aikana. On olettamus, että saamme tiedon maailman tapahtumista heti, ajantasaisesti, suoraan omaan taskuumme, siellä majailevan puhelimen välityksellä. Etäisyydet ovat vain muodollisuus, kun internet mahdollistaa kanssakäymisen kasvokkain reaaliajassa, maapallon toiselta puolen.

Media on jokapäiväistynyt ja nykyään meistä jokainen on media. Tuotamme tietoa isommalle tai pienemmälle joukolle mutta yhtä kaikki, tuotamme. Automaatio ja jatkuva teknologinen murros merkitsee tulevaisuudessakin jatkuvaa mediankulutuksen ja mediantuotannon muutosta. Perinteisen median lasku on todennäköisesti laskussa jatkossakin, kun sitä suosivat vanhemman sukupolven edustajat ikääntyvät.

Uudet sukupolvet ovat tottuneet saamaan tiedon ilmaiseksi, niin uutiset, huvin kuin hyödynkin, eivätkä ole valmiita maksamaan sanomalehtien tai aikakauslehtien tilauksesta. Mutta näiden perinteisten medioiden tilalle on jo tullut liuta uusia, joten lehtikulttuuri tuskin tulee koskaan katoamaan, se vain siirtyy pysyvästi virtuaaliseen maailmaan.